PETRI ALA-MAUNUS
Reunahuomautuksia
Titanikissa 30. 3. - 22. 4. 2001
Olen jatkanut jo usean vuoden ajan auringonlaskun maalaamista. Aiheena se kiinnostaa minua monesta eri syystä. Ensinnäkin taivaanrantaa lähestyvä aurinko luo pilvien kanssa mitä vaihtelevamman väri- ja muotoaiheen. Iltaruskon värit tarjoavat maalarille suuren haasteen. Toisaalta maisematauluissa vakioaiheena esiintyvä auringonlasku on sekä historiallisista syistä, että sen saaman suuren kansansuosion kannalta mitä kiinnostavin ja "maalauksellisin" aihe. Vaikka lähestynkin aihetta käsitteelliseltä kannalta en kuitenkaan tee pilkkaa siitä vaan nautin sen maalaamisesta. Aidosti.
Maisemamaalaukseen ajatellaan usein olennaisesti liittyvän myös kehykset. Tämä johtuu ehkä sen vanhasta historiasta tai muuten kansanomaisesta perinteestä. Reunat suojaavat maalausta, mutta samalla tuovat sille ryhtiä ja arvokkuutta. Reunahuomautuksia -sarjassa olen ottanut itse rakennetut kehykset mukaan löytääkseni niiden uudenlaisten pinta- ja muotoratkaisujen kautta erilaisempia lähestymistapoja maisemaan ja toisaalta yksinkertaisesti tukemaan maalauksen värimaailmaa. On kiinnostavaa tutkia kuinka pitkälle voi mennä niin että kehykset vielä liittyvät teoksen alkuperäiseen lähtökohtaan eivätkä rupea liikaa elämään omaa elämäänsä.
Maalaukseni asettavat kaiken kaikkiaan alkuperäisen kyseenalaiseksi. Todelliset auringonlaskut voivat olla mallina, mutta voin maalata myös auringonlaskuja sellaisena kuin toivoisin niiden olevan. Auringonlaskussa on upeaa se, että se on sekä romanttisen kaipuun että mailleen painuvan kulttuurin surumielinen kuva.
<<<