< 2001 <

Opinnäytetyö TuAMK Kuvataiteen koulutusohjelma/Turun Piirustuskoulu JOONA JUHANI HUOTARI  Mitä laatikon jälkeen tulee  1. - 17. 6. 2001

Valmistan opinnäytetyönäni tilateoksen, jonka nimi on Mitä laatikon jälkeen tulee. Teos on kooltaan noin 6 metriä pitkä, 2 metriä korkea, ja 2 metriä leveä. Se on rakennettu puusta, osa rungosta on päällystetty paperikollaasin suikaleilla. Teoksen muodolla olen hakenut vapautta kuutiosta. Ylipäänsä teoksen perusajatuksena on vapautumisen monet eri muodot. Minulle teoksessa tärkeimmät päämäärät ovat vapautuminen kaksiulotteisesta pinnasta, ja työskentelyn nostaminen arvoasteikoilla yli teokseen mahdollisesti liittyvästä aiheesta tai ideasta. Työskentelyssä halusin antaa paljon tilaa kokeilemiselle ja hetkittäisille päähänpistoille. Suurin merkitys näistä päähänpistoista oli sillä, kun päätin että asun galleriassa näyttelyni ajan. Korostan teoksessa itse tekoa sen takia, koska en enää, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, usko teoreettisesti hyvään ja huonoon taiteessa.

Olen joutunut työskentelyn aikana useaan otteeseen ristiriitoihin teoksen perusidean ja yksityiskohtien kanssa. Haluaisin että teoksessa näkyisi työnjälki, mutta samalla haluaisin viimeistellä kaiken siistiksi. Haluaisin, että muoto olisi tarkka ja harmoninen, mutta samalla haluaisin rikkoa sitä. Jouduin miettimään miten jaottelisin kollaasit runkoon. Tulisiko minun valita kollaasit värin mukaan, vai aiheiden mukaan (jos aiheiden mukaan, niin millä tavalla?) vai tekisinkö teokseen aikajärjestyksen, vai mitä? Päädyin aikajärjestykseen. Koska teoksen pääteemoihin lukeutuu työskentelyprosessin korostaminen, niin onhan selvää, että aikajärjestys nimenomaan korostaa työskentelyn osaa, eikä esimerkiksi sommittelua. Hassua kyllä, mutta aika korostuu myös teoksessa olevissa kollaaseissa. Ne ovat päiväkirjallisia kuvia, vaikkakin usein ulkonäöltään abstrakteja. Tein puolet näistä kollaaseista syksyllä Belgiassa, ja puolet keväällä Turussa. Kiinnitin Belgiassa tehdyt kuvat teoksen alkupäähän (teoksen rungolla on alku ja loppu), Turussa tehdyt kuvat liitin edellä mainittujen jatkoksi, ja loppuosan maalaan suoraan kehikkoon. Mielestäni on mukavaa, kun teoksella on alku ja loppu, se on niin selkeätä ja loogista ja hommasta on ikään kuin päätetty jo. En pidä päätösten tekemisestä juuri nimeksikään, haluaisin tehdä asioita rauhassa, tämän takia yritän aina suunnitella asiat valmiiksi, ja sen jälkeen vain noudattaa ohjeita. Taidetta tehdessäni pyrin tekemään sellaisia päätöksiä, jotka mahdollistavat uusien ideoiden synnyn tekovaiheessa, ja vapauden toteuttaa ne. Olen tehnyt maalauksia koko nuoren taiteilijaurani. Teen nyt tilateosta. Teoksen koko on varmaan 100-kertainen verrattuna keskiverto maalaukseeni. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka merkittävästi työskentelyni on muuttunut tämän kokoiseen kolmiulotteisen kappaleeseen siirtyessäni. Kookkaan teoksen kokee lähes väkisin fyysisesti, olen nyt huomannut sen. Toisaalta olen melko huvittunut liimatessani teokseen A4 kokoisesta paperista leikattua pientä suikaletta, joka sisältää pienen pientä lyijykynä näperrystä ja kymmeniä eri värejä. Voisi todeta, että vaikka teoksessa olisikin alku ja loppu, on siinä myöskin tilaa ja aikaa välissä aivan tarpeeksi. Joona Huotari

<<<