Ville Mäkikoskela on nuori
lahtelainen kuvanveistäjä.
Leipääkin - näyttely on tilallinen, näyttämöllinen tapahtuma, jonka voi jakaa kahteen osaan: toisaalla on kuvitteellinen urbaani kaupunkiympäristö, jossa tuttuakin tutummat asiat: jarrutusjäljet, suojatie ja silta, ovat vinksallaan, kasvaneet uuteen mittaan ja merkityssisältöön. Tämä osa näyttelystä on matkakertomus, murroksen ja varttumisen kuva, näkökulman vaihdoksen tila.
Toisessa osassa tullaan lähemmäs, ihmisen tykö, pois kaupungin melusta. Tämä on sitä miten elämän voi kokea: elämä on vettä ja leipää, joskus pullaa. Ihminen on kenties sitä mitä syö, mutta aivan varmasti koira on ihmisen paras kaveri. Vai?
Tässä näyttelyssä on sijansa sekä tragikomiikalla että yleisellä ihmettelyllä, mutta myös hiljentymisellä.
Ja vielä lisäksi ikään kuin "varjonäyttelynä", näyttelynä näyttelyn sisässä, toimistohuoneessa esillä pronssisia pienoisveistoksia sarjasta Miehen Tiloja.