<1999<

Timo Vartiainen Kök Buksuj kuvia ääniä kirjoituksia pictures sounds writings 5.-28.3.1999 Näyttelyn kök buksuj lähtökohtana on omaehtoinen matka ´itään´, Venäjälle. Matka alkoi Äänisen Karjalasta, jatkuen Arkangeli oblastin läpi, päätyen Komin tasavaltaan, Uralin tuntumaan. Matkaa tehtiin Tampereen korkeuksilla. - Parma Zezim Ust-Kulom Syktyvkar Jarensk Gora Irta Lena Kozmino Urdoma Kotlas Velsk Ileza Konosa Nandoma Kargopol Ust-Reka Privetsnyj Kolovo Pudoz Besov-Nos Shala - Yksi monista houkutuksista, kipinä lähteä, oli matkata kotoisan käkemme levinnäisyysalueelta itään, kunnes tulisin siperialaisen taigalinnun, idänkäen ("kök buksuj") kotiseudulle. Mutta, pesikö lintu jo Uralin länsipuolella, Euroopassa? "Kaiken tämän yllä sykkii idänkäen puputus, se kaikuu kuin syntymättömän olennon vahvistetut sydänäänet." (Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan. Gummerus 1994.) Kolme päivää Suomesta matkattuamme tulimme 17. toukokuuta ´98 Äänisen itärannalle Shalan kylän ja Besov-Nosin kalliopiirrosten maisemaan. Ääninen, Onega, Meri, oli vapautumassa viimeisistä jäistään ennenkuulumattomasti sihisten, kilisten ja vinkuen. Tänne asti maisema oli tuttua, mutta täältä itään - kaikki pelkkää mielikuvitusta! Tänne olin ajatuksissani usein palannut ja unelmissani jatkanut kohti itää osoittavaa metsätietä. Mitä siellä oli? -"Ei mitään", vastasivat eestiläiset kalliopiirrostutkijat minulle Besovin niemellä kesällä 1990. Miten niin ei mitään!? Ääniseltä matka jatkui kohti itää. Kävelimme, kävelimme... Teillä, metsissä ja kylien raiteilla. ´Idän´ saavuttamiseksi, ennen pakkasten tuloa, oli hypättävä bussiin tai junaan. Muiden neuvojen loppuessa jatkettiin peukalokyydillä. Kesäkuun 8: pnä tulimme Komin pääkaupunkiin Syktyvkariin, ( ei vielä loppuun kuluneina) josta siirryimme pian Ust-Kulomin takamaille viikoksi. Intuitiolla kartalta valitsemani vedenjakajaseutu osoittautui hyväksi päätteeksi maastoretkille: oikeata, sakeata taigametsää pihtakuusineen, lintuineen, karhuineen ja itikoineen. Peruskallio oli jäänyt taaksemme Fennoskandian itärajoille ja nyt tilalla oli kalkkimaaperä - purosta saattoi löytää tavallisten kivien joukosta fossiilikiviä. Täällä oli Komien asuttama pieni metsäkylä, Parma, (Parma = kaira, hyvä metsä!) joka ainakin tälläiselle ohikulkijalle, turistille, näyttäytyi muutaman päivän ajan - jos unohdetaan kuumuus ja muut vaivat - sykähdyttävänä paikkana. Lopuksi: uinti helteiden lämmittämässä Vyzegda -joessa Kotlaksessa, päivää ennen juhannusaattoa. Olimme matkanneet jäidenlähdöstä vesien lämmittyä uimakelpoiseksi!

Itä! Ilmansuunta? Kulttuurillinen, poliittinen ja maantieteellinen näkökulma? Ugrilaisromantiikka? Luonnonrakastajan satumaa? Valtava mittakaavavirhe ulkopuolisen tarkastelijan mielessä? Matkani ovat todellisia; oikea kura tarttuu kenkiin. Mieluiten etenen verkkaisesti, alttiina luonnonvoimille ja myös ihmisten mielelle. Yöt vietän taivas´alla tai kohtaamieni ihmisten vieraana. Tyyli aiheuttaa tekojen ja tavaran karsiutumisen vähimpään. Kodin on mahduttava reppuun. Matkalla on mahdollisuus löytää toisenlainen, ´hesarista´ poikkeavan näkökulma. Tie, matka, ruoka, koti, lämpö. - Käsitteet saavat uusia merkityksiä. Ulkoilmaelämään liittyvät asiat ovat luonteeltaan käytännöllisiä ja konkreettisia. Taiteesta tulee keino visualisoida ja pohtia toisin. Satumainen sattuma? Idänkäki huomattiin ensimmäistä kertaa Länsi-Euroopassa 10. kesäkuuta ´98 Lieksassa. Näihin aikoihin idässä vallitsi poikkeuksellinen sää, joka lennätti muitakin itäisiä harvinaisuuksia helteisten myrskytuulien mukana länttä kohti. Kohtasin ensimmäisen siperialaisen käkeni Komin taigalla, tuona samana päivänä 10.6. Käki ja idänkäki ovat jokseenkin saman näköisiä. Komit pitävätkin niitä saman lajin eri sukupuolina ja sanovat idänkäestä: "ajkök" = äijä, isäkäki. Kök buksuj on idänkäkeä tarkoittava nimi eräässä venäjä-komi sanakirjassa. Kök on käki kominkielellä ja buksuj on venäjää tarkoittaen onttoa, synkkää, kumeaa. "Tässä meidän luonteemme tulevat selvästi esiin: Kerron ystävälleni idänkäestä, että kun menee tarpeeksi itään, tulee käen tilalle (- ja ohelle) idänkäki, jonka ääni on kuin "syntymättömän lapsen vahvistetut sydänäänet". Minusta olisi hienoa tehdä tälläinen matka! Hän sanoo: "Mitä sitten?" (- kun tulee idänkäki). Ei nähnyt ideaa. Minä olen tälläisten kaukaisten äänien ja äänettömien (- kuin vesiputoukset!) äänien ihailija." 28. joulukuuta ´95 T:V. Kiitos! Paulon säätiö - näyttely, Suomen Kulttuurirahasto - työskentely, Eiri yhtiöt/ Pertti Paronen, Petri Kuljuntausta ja Muu ry - äänityöskentely. Myös kiitän Tero Kontista kärsivällisestä matkaseurasta.       <<<

<<<