<1999<

Andreas Gedin (Ruotsi) Chinese Whispers 29.4.- 23.5.1999 A Jewish mother gives her son two shirts for his birthday, one red and one blue. A couple of weeks later the mother invites her son to dinner. The son wants to make his mother happy so he chooses one of the shirts his mother gave him and gets dressed for dinner. When he arrives at his mother¹s she takes one look at him and says, So what¹s wrong with the other shirt? Kuiskausleikkiä on leikitty monessa maassa ja monella kielellä. André Bretonilla oli esimerkiksi tapana leikkiä sitä surrealismiystäviensä kanssa. Englanniksi leikki on nimeltään ”Chinese Whispers”, mutta puhutaan myös ”to play the telephone:ista”. Sama kytkentä puhelimeen on myös ranskankielessä, missä leikki on nimeltään ”telephône arabe”.

Galleria Titanikissa esillä olevassa versiossa, Anders Gedin on käyttänyt juuri puhelinta. Kymmenellä henkilöllä on ollut kaksi erillistä puhelinlinjaa samanaikaisesti käytettävissään niin, että he ovat voineet pitää auki puhelinlinjaa maapallon ympäri. Henkilöt olivat Tukholmassa–Thessalonikissa–Tokiossa–Sydneyssä–Brasiliassa–New Yorkissa-Dijonissa–Lontoossa–Aarhusissa–Tukholmassa. Teksti joka ”kuiskattiin” maailman ympäri, koostui muutamasta hauskasta jutusta, jotka luettiin lause lauseelta. Hauskat jututhan ovat erittäin kommunikatiivisia. Ne leviävät tavalla joka muistuttaa Kuiskausleikkiä ja muuttuvat myös samantapaisesti, ne kuuluvat vaellustarinoihin. Toinen erittäin tärkeä ominaisuus on, että hauskat jutut ovat erittäin arkoja herkkiä väärinkäsityksille, ne ovat kommunikaation lakmuspapereita. Tämän projektin jutut on valittu kvalitatiivisin perustein, mutta on myös pyritty sisällyttämään erilaisia klassisia lajeja kuten: mies autiolla saarella, juutalais vitsejä, rasistisia piloja, seksistisiä piloja, eläinvitsejä jne. Ensimmäistä ja viimeistä osallistujista, Tukholmassa, on kuvatttu ja nämä filmit muodostavat näyttelyn ytimen. Kun ensimmäinen henkilö Tukholmassa on sanonut lauseen, toistaa ketjun viimeinen henkilö, kahdeksan henkilön suodattaman version toisessa monitorissa. Muita kahdeksaa henkilöä on myös kuvattu ja näytetään erillisissä monitoreissa. Tämä tapahtui toukokuussaa –97 ja tämän projektin suunnitelu oli erittäin huomattava. Kirjeenvaihto–kirjeet/sähköpostiviestit/faksit– on kopioitu värilliselle paperille ja jokaiselle henkilölle on annettu oma värinsä. Ne ovat ripustettu seinälle virtauskaavioksi. Näyttely on aikaisemmin ollut esillä UKS:ssä Oslossa ja Idexissä Tukholmassa ja jatkaa mm. FOKA:an Thessalonikiin. Näyttelyä tukevat: AV Rajala, Taiteen keskustoimikunta, Åbo Akademi