<1999<

Chicagolainen Artemisia Galleria esittäytyy Turussa "happen.stance" 12.11-5.12. 1999 Titanik ja Studio Hyäryllistä Galleria Titanikissa ja Hyäryllistä-studiossa aukeava näyttely happen.stance on laajentuneen yhteistyön tulos. Vuonna 1997 artelainen Jan-Erik Andersson ja Louise McKissick, Artemisia Galleriasta Chicagosta, esittivät Titanikissa performanssin Sharp Hearts and Spare Times. Silloin aloitettiin neuvottelut vaihtonäyttelystä. Syyskuussa 1999 artelaiset taiteilijat esittäytyivät Artemisia Galleriassa. Paula Toppilan kuratoimassa näyttelyssä Alphabets and Tools oli mukana yhdeksän suomalaista taiteilijaa. Nyt on chicagolaisten vuoro. Näyttely jakautuu kahteen esitystilaan: Galleria Titanikissa nähdään osa teoksista ja toinen osa Studio Hyäryllisessä. Happen.stance sisältää performansseja, installaatioita, valokuvia, veistoksia, maalauksia ja muita nykytaiteessa esiintyviä ilmaisuja. Näyttelyn on kuratoinut Karen Indeck. Näyttelyssä mukana olevat taiteilijat ovat pitäneet näyttelyitä eri puolillla Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Mukana näyttelyssä ovat Carolynn Desch, Karen Hamner, Bonnie Klehr, Louise McKissick, Andrea Polli, Susan Sensemann, Judy Strahota, Marjorie Vecchio ja Ellie Wallace

Andrea Pollin performanssi CRYING  lauantaina 13. 11. 1999 Titanikissa klo 15. LouiseMcKissickin performanssi Hyäryllistä studiossa 12.11. 1999 klo 19 alkaen Chicagolainen Christine LoFasos luennoi  Turun Taideakatemian kuvateatterissa  keskiviikkona 10. 11. 1999 klo 13-16. Tekstiilitaiteilija Christine LoFasos (s. 1950), kuten monet muutkin aikamme taiteilijat, kyseenalaistaa kaunotaiteen ja käsityöperinteen rajoja. Hän on kokeillut esimerkiksi nopeaa ja monimutkaista teollista tuotantomenetelmää perinteisen käsinkudotun työtavan sijaan. LoFasos keskittyy teoksissaa kotiin ja arkipäivään liittyviin asioihin. Vuosien ajan LoFasosia on kiinnostanut kankaan kulttuurinen merkitys. Hän on pohtinut myös kankaan fyysistä olemusta. Miten kankaalle käy, kun se vanhenee käytössä?

Carolynn Desch on pitänyt näyttelyitä Yhdysvaltojen Midwestissä, Mainessa, Teksasissa ja Oregonissa. Hänellä on ollut näyttelyitä myös Saksassa, Islannissa ja Färsaarilla. Deschiä kiehtoo elinten ruumiillisuus. Hän pohtii teoksissaan miten yhdistää ruumiillinen, henkinen ja järkevä. Hän on ammatiltaan seppä. Karen Hanmer on esitellyt kirjojaan Chicagon nykytaiteen museossa, Rockfordin taidemuseossa sekä South Bend Museum of Artissa. Hän yhdistää materiaaleja perheleikekirjoista luodakseen veistoksellisia kirjoja, hanurirakennelmia ja käyttövalmiin pelilaudan. Katsoja levittää, käsittelee ja selailee esineitä, kuin unohdettuja valokuvia. Hän tutkii tarinan rakennetta, joka on sekä kätketty, että paljastettu. Bonnie Klehr on ollut paljon esillä Yhdysvalloissa ja ulkomailla, mm Peorian nykytaiteen keskuksessa, South Bend Museum of Artissa ja Barat Collegessa. Hän tutkii kirjoitettuja sanoja kuiduista tehdyissä teoksissaan. Taipuisaa ja fyysiseltä tuntuvaa tekstiä voi pitää käsissään. Louise McKissick, CGI-kirjoittaja, tilan ylistäjä ja performanssitaiteilija, kätki erotiikkaa matemaattisen kaavan mukaan 1500-luvun bibliografisessa kirjastossa Latviassa. Ollessaan äskettäin Intiassa, hän tapasi Kannada filmitähtiä ja kirjoitti elektronisen matkakertomuksen. Masala Dispatch - raportti Masalasta osoittaa tietokonekielten ja mahabaratan yhtäläisyyden. Andrea Polli, mediainstallaatio- ja performanssitaiteilija esiintyi äskettäin Imagina-konferenssissa Monacossa ja esitteli töitään Sao Paolossa ja Walesissa. Hänen teoksensa kertovat millaista on elää simulaatiossa: mikä suurenee ja mikä jää puuttumaan. Hän tutkii aistihavainnon eri tapoja ja sen metafoorista ja fyysistä rakennetta . Susan Sensemannin valokuvat ovat päällekäisiä kuvia, joissa varsinainen objekti on peitetty 1700-luvun marmoriveistoksia esittävillä kuvilla - häpeämättömän narsismin ilmaisu. Lainaten gotiikan yltäkylläisten värien ja liioiteltujen tarinoiden kerronnallista rakennetta, Sensemann keskittyy doppelgangeriin (kaksoisolentoon), joka on pelon ja halun kuva; puolivalmiina, revittynä ja kammottavana hirviö välttää vangitsemisen ja uhmaa luokittelun. Judy Strahota, kuvanveistäjä ja installaatiotaiteilija on äskettäin paljastanut suuren ulkoilmaveistoksen Appalachia State Universityssä, North Carolinassa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Peorian nykytaiteen keskuksessa ja North Park Universityssä. Usein hän rakentaa esineitä tutkiakseen tilan psykologiaa voimakkaan kertomuksen kehyksissä. Marjorie Vecchio on valokuvataiteilija, jonka näyttelyitä on nähty sekä hänen kotimaassaan, että kansainvälisellä taideareenalla. Hän luo työkokonaisuuksia, joissa hän tutkii läsnäoloa sen syvällisimmässä, epävakaimmassa ja salaperäisimmissä tiloissa sekä ohimeneviä hetkiä, muistoja, tunteita, paljastuksia ja oppimista. Taidemaalari Ellie Wallacen maalauksista löytyy keittiön nurkkiin, kaappien taakse ja laatikonpohjiin jääneitä esineitä, kuten nappeja, suolakeksejä ja tulitikkuja. Hän maalaa esineet sopimaan epämääräisen värin kenttään kieltääkseen syvän symbolisen muiston, kun esineet - tutut, kuitenkin usein huomioimattomat - on toteutettu ylpeydellä ja arvokkuudella. Yksinkertainenkin on syvällistä.

<<<