Galleria Titanik
1.11. - 6.12.1992
SUOMI MUOTOILEE 75 - 57 EELIOTOUM IMOUS
OLEMME PYRKINEET HARAVOIMAAN KOTOMAAMME KOKO KUVAA,
PALJASTAMAAN TUHATKASVOISEN ISÄNMAAMME HARMAAT ÄIDINKASVOT
AINA HANGOSTA PETSAMOON,
RAUKOILTA RAJOILTA SELVASTI
MODERNIIN PÄÄKAUPUNKIIN.
ANNA-MAIJA AARRAS
EHDOKAS
MANNO KALLIOMÄKI
PYKNIKKO
HILKKA KÖNÖNEN
VT. HARAVA
KIMMO OJANIEMI
HISTORIANTUTKIJA
ANN SUNDHOLN
HANKO
KIRSI ESKELINEN
KULTTUURITOIMI
VANTAAN KAUPUNKI
57 Eliotoum imous.
Vaahtopäät eli
näyttelytyöryhmä
Anna-Maija Aarras,
Manno Kalliomäki,
Hilkka Könönen,
Kimmo Ojaniemi ja
Ann Sundholm
Galleria Titanikissa
1.11. -6.12.1992
57 EELIOTOUM IMOUS
Titanikin "Vaahtopäiden" ja
Galleria Okran yhteistyöproduktio
Galleria Okra 17.1.-29.2.1992
Turun Titanik-gallerian ryhmä, Anna-Maija Aarras, Manno Kalliomäki, Hilkka Könönen, Kimmo Ojaniemi ja Ann Sundholm ovat rakentaneet Galleria Okraan virallisen historiankirjoituksen rinnalla elävään subjektiivisiin kokemuksiin ja tulkintaan perustuvan näyttelyn. Näyttely koostuu mm maalauksista, valokuvista, lehtileikkeistä ja autenttisista esineistä itsenäisyytemme 75 vuoden varrelta.
Kukin viidestä taiteilijasta on käsitellyt neljätoista vuotta Suomen itsenäisyyttä. Kimmo Ojaniemi esittää tulkintansa kuvallisin ilmauksin; maalauksin, kollaasein ja lehtileikkeiden avulla. Anna-Maija Aarraksen vitriineissä pikkuesineet ja valokuvat johdattavat nostalgisiin muistoi-hin. Ann Sundholm on esittänyt vuosilukunsa kullekin vuosiluvulle tyypillisillä materiaaleilla. Manno Kalliomäki värittää historiaa eläinten avulla, mutta Hilkka Könönen on löytänyt erään asian, joka ei ole aikojen saatossa muuttunut!
Näyttelyssä katsoja kulkekoon aistit valppaina. Suurin osa esineistöstä on tuttuja käyttö- ja "taide"-esineitä, jotka virittävät tunnelmia ja mielikuvia tiettyyn aikaan. Viisi-kymmen luvulta lähtien osa esineistä on taiteilijoiden omia henkilökohtaisia muistoesineitä, - Luovan työn prosessina näyttelyesineet iskevät sen ajan hermoon, mitä ne kuvaavat ja saavat koko tunneskaalan liikkeelle. Seslonkimainos vuodelta 1932 kertoo ajan käytännöllisestä uutuudesta ja joka kodin muotihuonekalusta. Sotilaslakki, jossa on luodinreikiä vuodelta 1942 muistuttaa lyhyen itsenäisyytemme kipeistä ajoista. Hippi-liikettä ja YYA:ta ei myöskään ole unohdettu!
Opettajat oppilaineen ovat tervetulleita näyttelyyn tekemään löytöjä. Voitte myös sopia näyttelyopastuksesta.
--------------------------------
29.11.1992 / TS /KULTTUURI
Tuhatkasvoisen isänmaan harmaat äidinkasvot
Titanikin työryhmä on vaihteeksi isänmaan historian kimpussa
Tarvitseeko laman kourissa riutuva 75-vuotias Suomi taiteilijoitaan? Vaahtopäiden -Titanik -gallerian työryhmän -näytön perusteella voi huoletta vastata myöntävästi, Siksi oivaltavasti näyttelytyöryhmä on tulkinnut isänmaamme historiaa. Suomi muotoilee -näyttely visualisoi kuvien, esineiden ja esinekoosteiden avulla keskeisiä aatteita ja tuntoja itsenäisyytemme jokaiselta vuo-delta, Esineistä - jopa pelkistä materiaaleista - muodostuu vahvoja, runsaita assosiaatioita säteileviä aikakautensa symboleja.
Viisi taiteilijaa kuvaa kukin joka viidennen vuoden itsenäisyytemme ajalta. Lopputuloksena on 75 pienoisinstallaatiota, jotka yhdessä muodostavat kuvan maastamme: "Olemme pyrkineet haravoimaan kotomaamme koko kuvaa, paljastamaan tuhatkasvoisen isänmaamme harmaat äidinkasvot aina Hangosta Petsamoon, raukoilta rajoilta selvästi moderniin kaupunkiin".
Ann Sundholm on valmistanut vuosiluvut, joissa eri aikakausille tyypilliset esineet tai materiaalit visualisoivat jotain keskeistä kyseisestä ajasta. Suomi kulkee luonnonmateriaaleista muoviin 30-luvun Charlestonkimalluksen, 40-luvun paperinharmaan ankeuden, suurten ikäluokkien naisten aluspoksyjen, 50-luvun nailonpaitojen, 60-luvun batiikkivärjäyksen, ja 70-luvun luonnonsuojelulapikkaiden kautta. Ikuisesti muuttumattomana pysyy vain suomalainen räsymatto,
Manno Kalliomäki on tuonut näyttelyyn eläimiä, jotka osuvasti kuvaavat agraarisuomea ja sen ihanteita. Näyttelyn Auliina-siat ovat liikuttavia muotokuvia rakkaista kotieläimistä ja samalla symboleja niitä kohtaan tunnetusta hyötypohjaisesta kunnioituksesta. Kipsisiat on valmistanut Hilkka Könösen setä.
Hilkka Könönen on valinnut kaikkein abstraktimman tavan visualisoida suomalaisuutta. Vuosikymmenet vaihtuvat mutta Täällä Pohjan tähden alla -teemaan liittyvä abstrahoitu maisema pysyy alati samana.
Anna-Maija Aarras visualisoi hienosti Suomen suuria käännekohtia yksilöiden historiaan liittyvän kuva- ja esineaineiston pohjalta. Laajasti ajatellen yksilöt muodostavat kansakunnan. Mutta mitä yksilöistä jää jäljelle? Muistoja, haalistuvia kuvia, lehtileikkeitä ja "rihkamaa". Aarras onnistuu puhaltamaan uskomattomat määrät elämää esinemuistoihin liittämällä ne yhteen valoku-vassa esiintyvän henkilön kanssa. Yleistysten myötä yksilöllisestä muistista tulee "elämää suurempaa" kollektiivista muistimateriaalia.
Vaikka syitäkin voisi löytyä, niin titanikilaiset eivät ole ilkeitä Suomelle. Poikkeuksen muodostaa Kimmo Ojaniemi, joka muistaa YYA-sopimuksen ja korostaa toistuvasti, että "Suomi on hyvin puolueeton maa". Ojaniemen mainiot dokumentit ovat tietysti tosia, vaikka kaikkia ei tarvitse pitää sananmukaisesti aitoina,
Suomi muotoilee on monimielinen näyttelyotsikko. Monet näyttelyesineet voi tietysti lukea virallisen Finnish Design -käsitteen parodiana. Toisaalta arkiset esineet antavat aidomman todistuksen maastamme kuin Savoy-maljakon kaltaiset juhlitut tuotteet, Laajemmin asian voi hahmottaa tietysti niin, että "Suomen" fyysinen ja henkinen todellisuus monella tavalla muotoilee asukkaitaan.
Suomi-kavalkadi on parasta esimerkkiä Titanikin vaahtopäiden hyvin laajasti käsitetystä taiteellisesta toiminnasta. Se on oivaltava, liikuttava ja hauska. Näyttelyn rikkaaseen sisällölliseen antiin voi tässä vain viitata. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille niin taiteesta kuin suomalaisuudestakin kiinnostuneille.
Näyttely on syntynyt Vantaan kaupungin kulttuuritoimen tilauksesta. Se oli vuoden
alussa esillä Vantaan Galleria Okrassa. Sieltä se kutsuttiin tiedekeskus Heurekaan, jossa
se rikastutti juhlavuoden "virallisen" Jukola - Jakomäki - Bryssel -näyttelyn antia, Heurekassa näyttely sopeutettiin vitriineihin. Titanikin näyttely päättyy Suomen 76. itsenäisyyspäivänä.
LARS SAARI
