< 1992 < 12.4. - 3.5. 1992 Titanikin tämänkertaisen taiteilijan, Fifi Valettan ensiesiintyminen Suomessa tapahtui taannoisilla Ars & Antik 92-messuilla. Kuitenkin hänen töitään on voinut jo pitkään nähdä kaikkialla maailmassa. Valetta antaa töidensä puhua puolestaan. Töissä välittyy selvästi huoli ympäristöstä ja systeemimme hauraudesta, toisaalta taas vankka esteettinen näkemys. Nämä kaksi asiaa yhtyvät hänen sanomassaan komplisoiduksi filosofiaksi.

Teokset ovat muotokieleltään puhtaan harmoonisia. Ne muistuttavat Kasselin Documentoista ja Venetsian Biennaleista mutta niissä on jotain muuta. Selkeitä muotoja ja viimeisteltyä ulkoasua katsellessa häivähtää usein mielessä ajatus hylätystä ja autiosta. Teokset ovat kuin kulttuurin ja luonnon yhteistyötä, entropian aikaansannoksia. Ihminen on jo tehnyt tehtävänsä, nämä teokset on kerätty avaruudesta viimeisen pamauksen jälkeen. Fifi Valetta tanssii Valse Tristeä ihmiskunnan haudalla. Kun Valetalta kysyttiin, kuinka hän sai tietää Galleriastamme?, hän vastasi Picasson sanoin:"Minä en etsi, minä löydän". Saman vastauksen hän antoi myös useimpiin taidettaan koskeviin kysymyksiin, kunnes kysyimme, kuinka hän löytää? Hän vastasi:" En ole kyyninen, minä välitän".           - Kimmo Ojaniemi