HARRO
KOSKISEN CITY-lehdelle tekemä haastattelu Titanikin näyttelyynsä valmistautuvasta SIMO HELENIUKSESTA
HÖYLÄTEN JA VIILATEN ? PALA SIMO HELENIUKSEN PÖLKKYÄ
Wäinö Aaltosen museon katossa on kohdelamput, jotka kärähtelevät tuon tuosta. Koska katto on korkealla on lamppujen vaihtaminen vaivalloista. Siihen tarvitaan pitkät huterat tikkaat joita joutuu koko ajan kantamaan paikasta toiseen.
Jatkuva ylös alas kiipeäminen on paitsi tylsää myös väsyttävää. Ollessaan museon vahtimestarina ratkaisi Simo Helenius asian tyypillisen Simomaisesti: hän heittäytyi roikkumaan kattorakenteisiin, liikkui niitä pitkin kuin Apinain Tarzan konsanaan ja siirteli tikkaita jaloillaan. Ja lamput vaihtuivat ennätysajassa.
Simon aikana ei museossa myöskään ollut tunkkia painavien teosten kuljettamiseksi. Ellei Simo jaksanut jotain yksin kantaa (sitä tapahtui harvoin) löysi hän kyllä kahvilan puolelta sen verran miehiä että työ tuli tehdyksi.
Nämä tunnetut Simojutut ovat kuvaavia. Simon ratkaisut ovat aina olleet omaperäisiä. Sopiessani haastattelusta Simo valitteli kiireitään: kolmas lapsi on syntynyt runsas kuukausi sitten ja edelliset sairastavat.
Syksy on korvatulehdusten aikaa kuten kaikki pikkulasten vanhemmat ikävän hyvin tietävät. Simon työrauha on viime aikoina ollut melko olematonta. Ja kun näyttely painaa päälle on siinä toki kuumat paikat kenelle tahansa, ihan ilman vauvojakin.
Paineita on myös talon kanssa. Remontti on ikuisesti kesken. Mutta Simo on vikkelä mies tarttuessaan toimeen ja jälkeä syntyy sekä nopeasti että tehokkaasti.
En siis hetkeäkään epäile ettei Simon näyttely Titanikissa tule olemaan aikanaan valmis ja täysipainoinen.
Kiire tai ei, aina Simo on ehtinyt. JATKUU
>>>
teksti: HARRO KOSKINEN