Ihana Havo & Miss Kompro

JÄÄ HYVÄSTI

GALLERIA TITANIK 30.1.–22.2.2009
AVAJAISET torstaina 29.1.2009 klo 18–20, Titanik

Taiteilijat ovat läsnä molemmissa tilaisuuksissa. TERVETULOA!

Olemme työskennelleet työparina puoli vuosikymmentä, ja vaikka kaikki on vieläkin kesken, on yhteistyö ollut myös hedelmällistä – se on herättänyt vietin. On ollut aika jolloin vedettiin hyppyhaalarin vetoketju ylös leukaan saakka, valuttiin ja ponnistettiin. Antauduttiin tuntemattomiin käsiin. Intohimon, joutumisen ja perinnöllisyyden ymmärtämisen vapauttaviin jaettaviin hetkiin, jotka jokainen kuitenkin viettää yksin. Pysähtymisen ja läpimenemisen jännite on ollut yhtä suuntaa. Hyväntahtoa. Uskoa mahdollisuuksiin silloinkin, kun vaihtoehdot ovat olleet näkymättömissä.

Tähän näyttelyyn on valittu ja toteutettu nimenmukaisella teemalla esittäviä teoksia, joissa väri, valo ja mittasuhteet määräytyvät subjektiivisella vaistolla. Kuten aiempienkaan yhteistyömme lopputulosten, ei tämänkään kokonaisuuden voi sanoa käyvän sisäistä dialogia. Olemme kuitenkin lakanneet keskustelemasta sujuvasti ja riittävästi asian vierestä jättäytyen lähestulkoon pelkkien adjektiivien, väkevien vertauskuvien ja laimeiden symbolien varaan.

Hiihtäessä vuodesta toiseen ainoastaan sakkorataa ilman kuteja kaipaa jo muistutusta siitä mikä on meissä hyvää ja meissä niin nättiä. Erityisyys on unohtuvaa. Onkin vain satunnaisia henkilöhahmoja, kehojen draperioita, asentoihin ja eleisiinsä kadonneita ajatustensa vaatteita. Ihminen on samanaikaisesti laskostettu maailmansa ja taustansa taitos, epätäydellinen poimu täydellisessä maisemassa tai harkitussa tilassa. Puuttuvanakin. Alun alkaen vilpittömillä pyrkimyksillä on lopulta jäätävät seuraukset. Kuka siveli tarpeille ahneuden hunnun ja kuinka puhdas on sydän? Kaikki vaikuttaa unelta, jossa voi olla varma siitä, että asioiden ja itsen ja toisen riittävyys tai täydellisyys riippuu vain omien kuvitelmien laadusta. Miksei tästä sitten tullut kertomusta supersankarista ja pelastetusta maailmasta? Siksi, että on kätevämpää elää likaisessa mielikuvituksessa ja palata sieltä arkeen, kuin koittaa paeta unelmiin sietämättömäksi muuttuvaa kusista todellisuutta.

Siinä, kuten talviurheilulajeissa, punaisten kudelmassa, Sartren ajatuksessa intersubjektiivisuudesta sadomasokistisena kehänä ja yrityksessä pelastaa parisuhde valoon pimeyden keskeltä on niin paljon yhteistä, että kyynel vierähtää poskelle samalla tavalla kuin tytöllä, joka katsoo Bambia.

Maalauksia ja veistoksia. Ei mitään millään pahalla. Vain vähän lihaa ja paljon tunnetta. Jää hyvästi.

/ Ihana Havo & Miss Kompro