Vuoksenhovi All Stars

Timo Kokko, Tyko Elo, Pauliina Jokela

23.11-16.12.2007

Joukko taideopiskelijoita tutustui Imatran taidekoulussa vuosituhannen vaihteessa. He päätyivät työskentelemään usein yhdessä pitkiksi venyneitä päiviä koulun veistotiloissa. Monet kerrat lähdettiin vielä päivän päätteeksi joukolla istumaan läheiseen ravintolaan. Illan edetessä keskustelun aiheet saattoivat risteillä päivän veistämisestä vallitsevaan säätilaan. Ravintola Vuoksenhovi toimi terapeuttisena tilana, jonka rentouttava ilmapiiri läheni olohuoneen tunnelmaa.

Vuoksenhovi All Stars on todellinen nykykuvanveiston yhteen liittymä. Materiaalivalinnat ovat modernilta ajalta: uretaani, silikoni, tekstiili, paperimassa, akryyli. Ryhmän jäsenten aiheiden valinnat, asettelut ja värväämiset ovat jännittävä ja kaunis kokonaisuus kuvituksen tai kuvittelun rajamailla. Koneiden, eläinten ja keksittyjen olioiden ryhmittely tilaan installoituu huikeaksi teoskokonaisuudeksi.

Timo Kokko:

Teoksissani tutkin ja kummastelen yhteiskunnan ja maailman menoa. Lähtökohtana teoksissani on ihminen ja hänen suhtautuminen ympäristöön. Se kuinka maailman tapahtumat vaikuttavat ja muuttavat ihmistä, ajatuksenkulkua ja suhtautumista ja miten ihminen reagoi jatkuvasti muuttuvaan maailmaan.

Vallitseva materiaali töissäni on ollut polyuretaani. Sen käyttäytyminen, työstäminen ja hallinta ovat hyvin kiintoisaa; sen voi antaa pursuta vapaasti, muotoutua semmoiseksi kuin se itse haluaa tai kahlita se muotoon ja hallita sen liikkeet. Näyttely minun osaltani koostuu uretaanireliefeistä sekä gallerian seinään akryylillä maalatusta Drop of Thought- nimisestä teoksesta.

Tyko Elo:

Vuosi sitten maailmalla oli lintupandemian pelko. Sitä odotettiin kauhulla koko kevät. Se ei tullutkaan tänne. Hyvä hysteria meni harakoille. Minun piti pelastaa media. Tein sille uudet tuhoojalinnut. Uudet lintuni ovat pelottavia hirmuja. Ne ovat äärimmäisen näköisiä. Uretaanilla ja silikonilla etsin muodot. Värjäämällä hirmuni eri tavoilla kirkkain optisin värein olen pyrkinyt hirmuisuuteen> ". Lintuepidemia oli hyvä esimerkki siitä, miten me kaikki olemme mukana taloudellisen tehokkuuden vaatimuksessa kuluttajina tai toimijoina."

Pauliina Jokela:

Minua kiinnostaa ajatus taiteilijasta tarinan kuvittajana. Kehittelen mielessäni tarinoita, joiden ympärille kokoan erilaisia kuvia ja veistoksia. Näin kuvitus ei jää pelkästään litteälle paperille, vaan antaa mahdollisuuden astua sisään siihen maailmaan jonka olen luonut. Tarinan voi lukea teoksista.
Tarinat eivät ole aina onnellisia. Eivät koskaan aivan lohduttomia kuitenkaan. Toivon, että huumorin alta löytyy myös ajatus. Ja vakavuudenkin alta pilkahdus hymyä.
Suuressa osassa töitäni kuvaan eläimiä. Mielikuvituksellisia sellaisia. Löydän useimmista ihmisistä vastineen eläinmaailmasta. Ilmeet ja eleet. Asennot ja muodot.

Teokseni syntyvät katiskaverkosta ja paperimassasta, hylätyistä siveltimen varsista, vanerin kappaleista ja satunnaisista löydöistä. Erilaiset materiaalit vievät mukanaan ja yllättävät muotoutuen otuksiksi, jotka pitävät loppujen lopuksi itse huolen siitä millaisia teoksista tulee.