Sampsa Virkajärvi:

KAKSI KERTOMUSTA

TITANIK 5.1.–21.1.2007

lehdistötilaisuus: torstaina 4. 1. 2007 klo 13-14
avajaiset: torstaina 4.1. 2007 klo 18-20




Lehdistökuvat alla.
Pienistä kuvista linkki.

KAKSI KERTOMUSTA

Elina

Muistonsa on kauan säilyvä omaisten sydämissä. Myös ystävien
mielissä ihminen jalo ja hyvä.

Elina-videon päähenkilöksi muodostuu vanhan maatalon naimaton tytär, joka työskenteli
koko elämänsä talon, veljensä ja Jumalan eteen. Teoksessa etsitään mitä hänestä ja hänen
elämänpiiristään on nyt jäljellä ja miten tulkita löytynyttä. Talo on tyhjillään ja Elinan elämä
hahmottuu muutamien valokuvien, esineiden ja aikalaiskertomuksen kautta.
Yhtä paljon kuin teos kertoo Elinasta niin se kertoo myös unohtamisesta ja sellaisesta
elämäntavasta, joka on kadonnut.

Teos liikkuu taidevideon ja dokumenttielokuvan vaikeasti määriteltävässä välimaastossa.

Tässäkö nukuit? Sinulla ei ollut paljoakaan, paitsi arki- ja
pyhävaatteesi, vaikka omistit yhden neljäsosan talosta ja sen
metsistä … Jokin koru, sokeriastia, albumi, sinulle lähetetty kirje…

Opettaja 1918

Olen niin levoton ja äiti samoin. Enkä uskalla siksi äidin kanssa
edes puhella näistä asioista… Äidin kanssa olen niin vieraantunut,
kun edes uskoisi, että voisi rukoilla, olen mieletön pelosta. Itken.

Sukulaiseni vanhoja laatikoita siivotessani löysin päiväkirjan. Katsoin
päivämäärää 25.1 1918. Luulin aluksi, että se olisi kuulunut isoäidilleni,
mutta pian ymmärsin että sen oli kirjoittanut eräs Helsingissä asunut
opettajatar, jolla oli ollut suhde isäni enon kanssa.

Halusin tehdä teoksen, joka voisi kertoa rakastuneen 35-vuotiaan koulutetun
naisen elämästä kansalaissodan vuotena, jona rakkauskin on karvas kohtalo.

Päiväkirja on sekä historiallinen kuvaus että rakkauskertomus. Olen joutunut
lyhentämään tekstiä ja kiteyttämään teemat opettajan sisäisen elämän lävistäminä
sotaan, odottamiseen ja rakkauteen.

Teoksessa on käytetty dokumentaarisen materiaalin lomassa näyteltyjä kohtauksia.
Kuvat ottavat usein etäisyyttä historialliseen ajankohtaan ja siirtävät huomion
ajasta ja paikasta riippumattomaan elämän kuvaukseen. Leikkauksen avulla on
pyritty avaamaan tekstiin näkökulmia, jotka jäävät päiväkirjan rivien väliin.

Ensi yönä pelätään yleisiä kotitarkastuksia, silloin myös pengotaan kirjeet,
kirjat, rahat, aseet , ruokavarat. Minunkin täytyy tämä päiväkirja kätkeä …johonkin…
joka hetki odotamme jotain.

Eilen oli jo kaksi kuukautta siitä kun sain sinulta kirjeen. Leipä…
emme saa kun puoli kiloa viikossa.

Olen aivan tylsistynyt, mitään ei voi tehdä. Odottaa vain odottaa. Toivoakaan ei enää jaksa,
olen kuin kaikki jäisi vain ennalleen niin raskaaksi ja painavaksi.