näyttelyt 2005 | näyttely 1 | 2 | 3 | 4

Valitsin näyttelyn nimeksi vietnamin kieltä antaakseni yleisölle välittömän tuntemuksen siitä mitä on mennä, olla ja asua Vietnamissa: se on 12 vuoden jälkeenkin paikka, jossa enimmäkseen ei ymmärrä mistään mitään. Pitää antautua maailmaan, jota ei pysty analysoimaan saatikka kontrolloimaan. Elämä siellä on usein turhauttavaa, mutta koskaan ei tylsää. Sanapari mơ màng ei suoraan käänny suomen kieleen, mutta se tarkoittaa unen ja valveen välimaastoa ja on tila, jossa nukumme keveimmin ja näemme unet, jossa helposti heräämme ja jossa todellisuus ja unimaailma sekoittuvat. Sana antaa myös mahdollisuuden ilmaista jotain siitä, missä minä olen elettyäni pääosan elämääni täällä Suomessa ja sitten 12 vuotta Vietnamissa: kahden maailman välissä; idän ja lännen, joiden erilaisuutta on kuvailtu kuun ja auringon tai feminiinin ja maskuliinin eroilla.

mơ màng # 4,  3 x 40 cm x 120 cm, lehtialumiini ja -hopea kankaalle

Joka kerta, kun saavun Suomeen, yhä vieläkin, pääni tekee tepposet ja Vietnam siirtyy ikään kuin unimaailman puolelle enkä saata uskoa, että se todellakin kuuluu omaan reaalimaailmaani. Tekniikkani perustuu vietnamilaiseen lakkamaalaukseen, jota opiskelin Hanoin kuvataidekorkeakoulussa 90-luvun alkupuolella. Lakkamaalauksen hidaskäänteisyys ei sopinut temperamentilleni, metalli ja maalausprosessin kerroksellisuus sen sijaan kiehtoivat. Esillä olevat maalaukset ovat pitkäaikaisen tekniikkatestailun tulos, jossa olen vaihtanut perinteisen lakkamaalauksen puupaneelin kankaaseen ja vietnamilaisen lakan länsimaiseen akryylilakkaan. Alimmat kerrokset ovat akryyliä, päällimmäiset metallia; hopeaa, alumiinia tai kuparia. Tekniikkani on työteliäs ja hidas, mutta sallii nopeat muutokset. Ensimmäiset kerrokset sitovat maalaukseen ajan ts. historian ja päällimmäiset kertovat elämästäni tekohetkellä. Jokaisen näyttelyn valmistaminen on tuskallinen prosessi, jossa taistelen oman tietoisuuteni asettamia esteitä vastaan päästäkseni kosketukseen sen kanssa mikä kulloinkin on olennaista. Intuitio ohjaa matkaani syvemmälle sisämaailmaan… kaikki on aina viime tipassa, hahmottelemani ideat eivät koskaan toimi ja vasta deadlinen läheisyyden potkaiseman kriisin läpikäyminen alkaa asettaa palasia kohdalleen. Kun työt alkavat valmistua juuri ennen näyttelyä tai näyttelymatkalle lähtöä, näen mistä oikein oli kysymys. Tällä kertaa maalauksissani on yksi iso pää, rakennusten pohjapiirustuksia, torneja… Paluu kotimaahan näyttää aktivoineen tutkimusmatkaa ’kodin’ ideaan. Suomessa 19.3.2005 Maritta Nurmi