2003 Yhteiset teokset: Prosessihuone1 | 2 | Unihuone | Studiokuvat  Juha Allan Ekholm: Installaatio osa1 | osa2 Ollipekka Kangas: Vauvavoimailukerho TITAN | Vauvavoimailukirja Visa Suonpää: Communic Girl osa 1 | osa 2 | osa 3 lehdistötiedote

PROJEKTI: VUOSI NOLLA 31.5. - 19.6.2003 isät | vauvat | taide Juha Allan Ekholm, Ollipekka Kangas, Visa Suonpää
Taiteilijayhdistys Arte ry:n keskuudessa syntyi kolme uutta tyttövauvaa kolmen viikon sisään keväällä 2002. Anna, Kaisla ja Pieta olivat isiensä esikoiset. Kun vielä aikalaistaiteen kentältä puuttui miehisen vauvataiteen käsite, oli lähtökohta projektille suorastaan tarjottimella. Isät ovat miehiä. Isät ovat "toimijoita", suhteuttavat tekemisiään ja myös vauvasuhdettaan enemmän yhteiskunnallista kautta kuin äidit. Silti isyys ja äitiys eroavat toisistaan loppujen lopuksi vain vähän. Isyys ei ole trendi, vaikka TV:n uutislähetyksessä niin sanottiinkin. Taiteilijan on löydettävä tasapaino taiteen tekemisensä ja oman elämänsä elämisen välillä. Eroa "vauvattomaan työskentelyyn" on nopeasti katsottuna vaikea nähdä, mutta vauvan kanssa työskennellessä kysymys konkretisoituu. Ajan jakaminen on tauotonta peliä minuutti minuutilta, tunteet ja uusi elämäntilanne läsnä kokonaisvaltaisesti. Näyttely ei lokeroi isyyttä eikä pyri julistamaan mitään isyysaatetta. Ryhmä on tehnyt vauvavuoden kuluessa tiivistä yhteistyötä tavoitteenaan monikerroksisesti käsitellä isyyttä samalla tavalla kokonaisvaltaisena taiteen tekemisen lähtökohtana kuin äiti-taiteilijat ovat länsimaisen nykytaiteen kontekstissa tehneet pitkään. Esillä on valokuvia, videoita ja installaatiota sekä arjen käyttöesineitä, jotka hämärtävät käsityksiämme taiteen ja arjen suhteesta. Näyttely jakautuu ryhmän yhteistöiden ja henkilökohtaisten teoksien kesken. Ensimmäinen huone on prosessihuone, jonka pääosassa on videotyö klassisesta vauvan kuvaustilanteesta siihen liittyvine taljoineen. Vastapäisessä Ollipekka Kankaan Vauvavoimailukerhossa voi oppia, kuinka vauvanhoitoa voi hyödyntää progressiivisessa voimaharjoittelussa. Titanikin toisessa huoneessa Juha Allan Ekholmin ja Visa Suonpään itselliset teokset käyvät keskenään löyhää dialogia isien ja vauvojen välisestä suhteesta sekä vauva-arjen kokemisesta. Unitila on ääni-installaatio vauvan huoneesta. Se on kokemuksellinen tila, jossa voi huoneen hämärässä käydä läpi omaa suhdettaan aiheeseen. Unitila on sisustettu arkisilla vauvanhoitovälineillä, joista yhdessä muotoutuu vauvanhoidollinen mikrokosmos. Ne muodostavat samalla funktionaalisen hoitotilan, joka on käytettävissä. Näyttely on tulosta vuoden kestäneestä itsereflektiosta ja taiteilijoiden työskentelystä niin läheltä sydäntään, kuin on mahdollista päästä. Se on johtanut tilaan, jossa vauvaelämän dokumentoiminen, arjen käyttöesineet ja taiteen käsitteistöt ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Isyys on prosessi. Projekti: vuosi nolla on näyttely tämän prosessin eräistä ulottuvuuksista. Sen taiteilijat ovat pistäneet peliin osan taiteellisesta uskottavuudestaan, mutta toiminnallaan luoneet vauvataiteen genren. Isäkeskeisyydestä huolimatta näyttelyn taiteilijat kiittävät näyttelyn mahdollistaneita äitejä ja todellisia innoittajiaan Annaa, Pietaa ja Kaislaa. Näyttelyn videoteokset on toteutettu yhteistyössä Turun AMK:n multimedia- ja dvd-tekniikan sekä Wäinö Aaltosen museon kanssa. Unitilan kalusteet Runosmäen Lastentarvike.